lauantai 3. joulukuuta 2016

Hiekkakikkareen parhaat pöperöt

Ruokaa!


Päivitin justiisa sanaset ruokahommista tuonne Gili UKK-sivulle, mutta aihe ansaitsee hiukan enemmän tilaa. Vaikken itte enää olekaan neuroottinen syömisteni kanssa, ja ruoka on miulle aika merkityksetön asia (kuhan jotain kitusiinsa saa että jaksaa tehä asioita), ni aihe ihmisiä tuppaa kiinnostamaan. Tässä siis ruokaplokinysväystä, vassoQ.

Saarihan on tässä vuosien aikana hippasen päivittyny, kaiken suhteen, ja täällä on ravintelitarjontaakin nykysin ihan mihin makuun hyvänsä. On intialaista ja italialaista ja jopa itävaltalaista, on ruottalainen kuppila mistä saa lihapullia ja pyttipannua, on kepappia ja burgeria ja pitsaa. Ja on yhä piäniä rähmäsiä kojuja mistä saa taatusti aitoa paikallista mässyä.

Ei kylläkään oo (vielä) mitään suomibaaria, misä sais hernekeittoa ja karjalanpaistia ja riisipiirakoita ja lenkkimaggaraa. Ihme juttu, mutta ei kai siähenkään kauaa mene. Kohta on joku läävä jossain mihin tuuaan villeimmiks viikoiks Johanna Tukiaisen kristilliseroottinen tepastelushou ja Kake Randelin ja Bät&Ryyd. Sitä ootellessa!

Perus-ravinteliuoka maksaa ravintolassa mitä tahansa 25 000 rupian tietämistä alkaen, mutta jossai hianommis kuppilois pöperöön ja juomaan saa helposti hujahtamaan 150 000 rupiaa. Useissa paikoissa laskuun lisätään viä veroja ja palvelumaksuja, saattaa olla joskus jopa 20% laskun hinnasta, eli kannattaa aina tsekata onko ruokalistassa maininta tästä.

Paikallispöperöä löytyy lähes jokaiselta listalta, mutta aidoimmat saa pienistä rähmäsistä katukioskeista, mitä on joka nurkalla ja varsinki tuolla sisempänä saarta, kun poistuu tuosta rantakadulta vähän syvemmälle saaren ytimeen. Semmonen yleisin mättö, mitä paikalliset vetelee, on nasi campur. Se on yleensä semmonen vahapaperiin pakattu nyytti, mis on riisiä ja sitte saa itte valita mitä kaikkia lisukkeita riisin kylkeenlaitetaan: kanaa, kalaa, tofua tai vastaavaa, rehuja ja semmosta. On hyvää, eikä o hinnalla pilattu. 15.000rupiaa ja siitä ylöspäin, riippuen paikasta sekä siitä, mitä siähen nyyttis pyyät latomaan. Perus-indo-safkaa on myös nasi goreng (paistettu riisi, misä seassa on vihanneksia ja kanaa/mereneläviä ja mitä millonki, vähän niiku paikallinen pyttipannu) ja mie goreng (sama kun nasi goreng, mutta nuudeleilla). Kandee myös testailla curryja, on nimittäin nam ja maiskis, jos on oikeen kunnolla tehty. Curryja saapi tofulla, tempellä, kanalla, kalalla, munalla ja herra tiäs millä, eli jokaiselle jotai, kaikille kaikkee.

Kasvissyöjien on Indonesiassa helppo porskuttaa. Tofua ja tempeä on tarjolla ihan joka mestassa missä listalla on indonesialaista sapuskaa. Vegebuumi on tännekin ryömimässä, jos siitä mitään voi päätellä että löytyy jo pari nimenomaan ja pelkästään kasvisruokaa tarjoovaa kuppilaa.

Meitsi suosittelee koesyämään ainakin seuraavat mestat:

Pituqin mättöjä. Kuva by Vähänryyps.
  • Regina Pizza, se on Hiekkakikkareella jo aivan legenda. Sieltä saa oikeesti maaliman parhaat pizzat. Oikeesti. Auki ainoostaan iltasin klo 17 etiäpäin. Mene ajoissa, mesta on aina täynnä ja joskus saapi ootella että pöytää vapautuu. Itte teen kavereitten kanssa useimmiten niin, että tilataan Reginasta pitsat johonkin ihan muualle. Toimittavat ilmasiks, jos ehtivät. Täällä oli justiisa koko saari aivan hädässä, kun Regina oli pari viikkoa remontin takia kiinni. Jumalavita sitä riemua kun pitsauuni vihdoin taas lämpes parin viikon tauon jälkeen! 
  • Warung Kiki Novi tuolla keskustan aukion nurkassa, siinä laitureitten luona. Törkeen hyvä mässyt! Siellä on vateja vitriinissä ja siitä sitte vaan osottelemaan että tota ja tota ja tota kiitos. 20.000rupialla saa jo sellasen säkin ettei tarvitte muuta koko pänä syyäkään. Auki vaan päivisin eli ihan paras lounastelumesta. Sieltä saa ruokanyytin mukaan (sano tilatessa että "bungus" niin tajuuvat että on take away) tahi voi istua pöytään ja evästää ihan siinä.
  • Pituq Cafe. Täysin vegaaninen ravinteli, jonka on perustanu ja omistaa mordorilainen Jaana. Pituq on ollu täällä jo jonkun aikaa, mutta persaukisna miulla ei oo juurikaan varaa käyä ulkona syämässä. Mutta kun kaverit makso ni pääsin koklaan. Jumalavita! Tajunnan räjäyttävän hyvää, heittämällä saaren parasta ruokaa, sillon kun ei oo pitsapäivä. Ja ihan semmoset vannoutuneet pihvinpurijatkin siellä käy ja kehräävät vallan tyytyväisnä että miten voi olla vegaanisafka näin hyvää. Lisäks sapuskat on kohtuuhintasia, annokset on isoja ja tuhteja (sipsikaljavegaanisessa hengessä) ja kuppilan sisustus on viihtysä ja meiniki ekolookinen. Mene ajoissa, pöytää voipi lounas- ja dinneriaikana joutua jonottelemaan. Jos haluat särpiä sapuskas kanssa kaljaa, ni viä oma bintangi mukana, koska Pituqissa ei myyä alkoholeja. Pituq harjottaa myös kaikenlaista hyväntekeväisyyshommaa, eli antavat yhteisölle jotain takasin: justiisa parhaillaan keräävät vaatteita ja leluja ja kaikenlaista, mistä tekevät paketteja jotka lahjotetaan Lombokin vähäosasille lapsille. Jaana on myös antanu mojovia lahjotuksia miun kissaprojektille, ja Pituqin tiskillä pojottaa kissojen keräysboksi.

Eiku syämään! Paitsi että itte vetelin jo tänään Kiki Novin mätön, ni ei tarvi enää mitää muuta ku mennä kotio ja käyä vattan viäreen pötkölleen.

Hippasen muikeena oltiin kun Reginan pitsaa taas parin viikon tauon jälkeen sai. Huom pitsalaatikot oli helvetin isoja, eli pitsat on ihan kunnon kokosia, laatikot oli vaan kokoa "koko joukkueelle".

Pituqin joku leipänen. Niin järettömän hyvää että järki lähtee!



lauantai 26. marraskuuta 2016

Kanat ennen munia


Olen Taalasmaana Edenissä. Se on hyvä, koska olen ihan helvetin persauki. Palkalliset duunihommat täten rulaa, jotta ees jotenki pysyy nuudelin kulmassa kiinni.

Majatalo on miltei täynnä, Vähänryyppääkin on täällä, onhan marraskuu, Vähänryyppään sesonkiaika, ja hän asuu omistajan hulpeessa talossa misä miä piän konttoria aamusin ja iltapäivisin. Hommat sujuu ja eikä suurempia katastrofeja ole ilmaantunu. Parhaillaan joku ukko hilluu kookospalmun latvassa ja siivoaa siältä kokonatseja, ettei ne tuulessa tipahtele asiakkaitten päihin.



Jännintä täällä tällä hetkellä on Edenin kanalauma. Heitä on sheitshemän: Spice Girlsit Ginger, Posh, Scary, Sporty ja Baby, sekä Queen Elizabeth ja Margaret Thatcher. He ovat asuneet täällä jo jonkun aikaa, ja saapuessaan olivat sitkeen näkösiä laihoja ja ihan helvetin rumia. Edenin puutarhuri heidät toi Lombokilta. Raukat joutu säkissä matkustamaan venekyydillä, mutta voi munat että saivatki sitte lokosat oltavat. Heillä on oma talo ja aidattu iso alue missä saavat temmeltää ja kuopsutella. Heille syätetään kaikenmaaliman gurmeeta ja mässyä ja muutenki ovat saletisti saaren lellityimmät kanaset. Nyt he ovat jumalattoman nättejä, kurvikkaita ja pullukoita.

Ja yksi ikuisuuskysymys on tässä ratkaistu: kyllä, kanat oli ennen kun tuli munia.

Kolmen munan päivätahti! Nää oli tän aamun tuotokset.

Kesti aika pitkään, ennenku leidit tajus että munimaanhan tänne on tultu. Heitä oli tiettävästi jo vähän uhkailtu, että jollei ala kohta munaa pukkaan ni kyllä täällä grillikin on ja kuumenee tarvittaessa, jos niikseen tulee. Ja kas: tuossa 2-3 viikkoa sitten ekat akat otti ja menivät pusaamaan munat! Kaks munaa päivässä on ollu tahti, kunnes tällä viikolla kolmaskin akka alko tyäntään munaa takapualestaan! Munat on piäniä, mutta takuuvarmasti onnellisten kanojen pykäämiä. Ja hyvältä maistuvat myäs.

Oon tästä munimisesta niin innoissani, että juoksen tuolla kanalassa vartin välein ihan vaan tsekkaamassa mitä pimut puuhailee sekä kannustamassa, että hyvin tyä munitte, antaa palaa vaan! Miusta on tulossa vauhilla myäs kreisi kanaleidi.

Kaiken tän intoilun alla on kuitenki huolestunu pohjavire ja kylmä hiki persvaossa. Eden on myynnissä. Olen kauhuissani, että mitäs sitten jos ja kun tämä menee kaupaks. Miulta lähtee se ainoa palkallinen duuni mikä miulla on. Ja sitte täällä on joku ihan vieras ihminen puikoissa. Mitä jos se syä noi kanat? Tai ei lelli Edenin kissoja niikun niitä kuuluu lelliä? Ja jos Edenin omistaja Suzanne ei ole enää Hiekkakikkareella, ni  kenelle miä sitte voin nälissäni soittaa että voitko pliis ruokkia miut kun kotona ei ole ruokaa ja miä en jaksa lähteä kauppaan eikä miulla ole rahaakaan?

Miä toivon, että tän ostais joku hyvä tyyppi, parhaassa tapauksessa vaikka joku jo entuudestaan tuttu. Joku jota ylläpitää Edenin ekolookista ja vihreetä ja kiärrättävää meininkiä, tykkää eläimistä, ja haluaa pitää miut varapomona. Eikä sekää ois paskaa, jos tän ostais joku ihan vaan huvikseen ja palkkais miut täyspäiväseks fyyreriks. Miä sitte pitäisit kanat, kissat ja pojat järjestyksessä ja omistajan ei tarvittis ku ottaa säkkikaupalla rahaa vastaan kerran kuussa.

Jos jollain on vitusti ylimäärästä rahaa ja piänen siävän majatalon ostaminen Indonesiasta ei tuntuis missään, ni lisää informeissöniä on täällä.





lauantai 19. marraskuuta 2016

Marraskuun kissaklinikka



Marraskuun kissaklinikka on pietty. Ja sen jälkeen oon vähän jopa lomaillu. Tuli tarpeeseen, 10 päivän klinikkaruljanssi veti mehut aika totaalisesti. Tai menihän siinä etukäteisvalmisteluihin muutama päivä ennen klinikkaa ja klinikan jälkeen oli viä roudauspäivä kun piti tuua roinat takasin omalle Hiekkakikkareelle. Että oli se semmonen kahen viikon ähellys kaikkinensa. Plus kuukausien etukäteisduuni lekureitten haalimisessa ja majotusten säätämisessä ja lääketilauksien tekemisessä ja kaikenlaisten tarvikkeitten hankinnassa ja tiedottamisessa ja muussa. Että kissaklinikka ei tapahu sillälailla että heitän tikalla kalenteriin että tossa ois hyvä päivä alottaa ja sitte kyseisenä päivänä avaan oven että noni, let's kissaklinikka.

Tää oli yheksäs klinikka minkä miä oon järjestäny tässä kolmen vuoden aikana kun Cats Of Gili on ollu olemassa. Ja jos tätä klinikkaa vertaa kolmen vuoden takasiin klinikoihin ni eroa on ku yöllä ja päivällä. Sillon miä en tienny mistää mitää, oli liikaa ihmisiä säätämässä asioita (kertomatta miulle) ja muutenki hommat oli ihan levällään. Nyt tää alkaa jo suurinpiirtein sujua ja joka klinikalla joku asia tehää aina vähän paremmin, Täydellistä meininki ei tokikaan ole, aina on jotain parannettavaa ja jotain jää joka klinikalta hampaan koloon että vittu kun en tuota asiaa tajunnu hoitaa toisin. Mutta kaikesta aina oppii ja ens kerralla taas piirun verran paremmin.



Ja voi pojat oli nimittäin hulinata tällä klinikalla!

Meillä kävi kaiken kaikkiaan 318 kissaa, joista 269 mirriä steriloitiin. Lisäks oli muutama jalka-amputaatio, yks häntäamputaatio, silmäleikkaus... ja valitettavasti muutama kissa piti laittaa vihreemmille niityille, koska heitä ei voitu mitenkään muuten auttaa, kuin lopettamalla kärsimys. Mutta muutama kissa on ihan okei, kun muistelee, että noin 3 vuotta sitte olleella klinikalla jouduttiin eutanasiaa antamaan melkeen joka päivä ja siellä muutenkin kävi enemmän sairaita ja huonokuntosia kissoja, kun sellasia mitä voitiin vaan steriloida. Että parempaan suuntaan on menty, reippahasti.

Eläinlääkäreitä oli parhaimmillaan kaheksan ja lisäks yks hoitsu. Lekuritiimi oli Indonesiasta, Irlannista, Suamesta ja Briteistä. Lääkärit hoiti potilaita ja kaiken muun härdelin hoiteli miä ja muut vapaaehtoset. Erikoiskiitokset Jennille ja Timpalle, jotka hääräs messissä kaikki 10 päivää ja juoksivat mettästämässä kissoja, pesivät ja siivosivat oksennusta ja kusta ja paskaa, palauttivat kissoja aamuisin ja muutenki ähräsivät kaikenlaista. Tää mahollisti sen, että miä saatoin keskittyä kaikenlaisten juoksevien asioitten hoitoon: kissojen vastaanottoa, kaikenlaista säätämistä liittyen venekyyteihin kun saarilta toisille mentiin, majotushommia, kaupassa juoksemista kun millon mitäki tarvitti lisää ja vapaaehtosten opastusta että millasia kissoja saapi pyydystellä jne. Ja kun miun ei tarvinu juosta koko ajan ees taas pesemässä yrjösiä koreja ja palauttamassa kissoja ja säntäillä tuli perseen alla millo minkäki asian perässä ni en ollu ihan niin helvetin pahalla päällä ku normaalisti klinikoien aikana olen. Luotettavat apulaiset, jotka tekee minkä lupaa ja vielä enemmänki, sellasia oli Jenni ja Timppa ja miä haluan että ne muuttaa tänne heti!

Jenni muuten kirjottaa hienoa Reissausta ja ruokaa -blogia ja sieltä voi lukasta Jennin fiilikset kissaklinikan superorjana toimimisesta.


Yhen lekurin piirustelu klinikkahommista


Klinikka oli ensin 4 päivää täällä kotikikkareella eli Trawanganilla, sitte oltii 3 päivää Menolla ja 3 päivää Airilla. Trawanganila ja Airilla oli kiirusta, varsinkin Airilla. Siellä kaikki 3 klinikkapäivää oli tukossa kissoja, enemmän ku meillä on koskaan yhen päivän aikana ollu. Kun yhen päivän aikana klinkalla käy liki 50 mirriä, ni voi morjens sitä maukumisen määrää.

Menon klinikkaosuus oli vähän hanurista. Siellä meillä ei ollu ku 55 kissaa kolmessa päivässä, vaikka oltais helposti voitu tehä ainakin tuplat. Mutta Menon kreisi kätleidi ei antanu meiän vapauttaa kissoja leikkausta seuraavana päivänä vaan kaikki mirrit joilla ei ollu kotia, piti pitää häkeissä koska hän halus varmistaa että mirrit leikkauksesta toipuu. Ymmärrän kyllä hyvän tarkotuksen, mutta alko olla heräämöhäkit täynnä heti ekana päivänä. Ja kun häkit oli täynnä, niin ei voitu ottaa enemmän kissoja sisään, kun ei niillä ollu paikkoja missä heräillä. Vikana klinikkapäivänä tehtiinki sitte niin, että pari lekuria sai vapaapäivän ja pari lekuria läks takasin Trawanganille, kun meillä oli kissasairaalaan tuotu mirrejä, jotka tarvittivat lääkäriä. Menolla ei voitu tehä enää oikeestaan mitään.


Menohan on aina ollu kissaklinikoille vaikia jo ihan järjestelyistä alkaen, ja siks kissaklinikkaa ei oo siellä järin useesti voitu pitää vaikka olis haluttu. Sieltä on todella hankalaa löytää paikkaa,joka suostuu klinkan tiluksilleen ottamaan. Myös majotusten löytäminen eläinlääkäreille on tyän ja tuskan takana. Ja justiinsa Menolla jos missä näitä kissojen sterilointia kipeesti tarvitaan ja siks oon kuitenki koittanu klinikkaa sinne viiä jos vaan suinkin mitenklään onnistuu. Siellä on kissoja ihan helvetisti, kaikki nartut paksuna, pentuja joka nurkalla. Ja noin yleisesti ottaen Menon kissat oli vähän semmosia surkeemman olosia kun muilla saarilla. Meillä Trawanganilla kissapopulaatio alkaa jo olla aika hyvässä kunnossa, johtuen just siitä, että täällä on tätä sterilointihommaa tehty nyt 3 vuotta säännöllisesti. Kissamäärä on vähentyny ja mirrit on noin yleisesti ottaen pullukoita ja tyytyväisiä.



Mutta nää on tämmösiä hommia, että on oltava tyytyväinen siitä, että siä Menolla ees 55 kissaa kävi lääkärin pakeilla ja niistä 52 steriloitiin. Se on parempi kun ei mitään.

Menolla on vähän outo viba noin muutenki ja siellä ihmisetki on jotenki vähän omanlaisiaan. Kertonee jotain sekin, että kun Trawangin ihmiset anto klinikan aikana liki 4 miljoonaa lahjotuksina, ja Airin ihmiset noin 3 miljoonaa, niin Menolla lahjotuksia tuli tasan NOLLA rupiaa.

Ja kun rahasta puhutaan niin klinikka makso jotakuinkin 13.5 miljoonaa. Se on vajaat tuhat euroa. Kissat onkin tällä hetkellä melkeen yhtä persauki kun miä itte. Kaukana jossain tulevaisuuessa on se päivä, jolloin voisin ittelleni tästä äheltämisestä liksaa maksaa. Kissat kuitenki ensin, ja sitte vasta muut asiat. Tärkeysjärjestys on tämä.



Vink vink




Miulla oli just tuommonen olo klinikan vikoina päivinä


Miun Kaki jolta amputoitiin loput sen puolikkaasta jalasta. Kaki on toipunu ihan älyttömän hyvin.



Klinikka muuttaa naapurisaarelle



maanantai 17. lokakuuta 2016

Hidastettua elämää Hiekkakikkareella

Sammakko muutti kissakauppaan yhen sateisen yän jälkeen. 

Tässä on taas ollu vähän kaikenlaista joten tänne kirjottelu on jääny kaiken säätämisen ja kiukuttelun ja vollottamisen jalkoihi. Oon ollu ihan överisti stressaantunu ja sen johdosta todella pahalla päällä, ei sellasessa miälentilassa huvita kirjotella yhtään mitään. Mutta nyt tuulee jostain vängästä suunnasta, koska olen hyvällä tuulella vaikka on maanantai. Enpä huolehi tästä mielentilasta enempää, varmasti kohta tulee palautus takas todellisuuteen.

Kissaklinikka alkaa tasan 2 viikon päästä ja siihen liittyvissä asioissa ollu helvetillistä säätöä. Niinkun oon ennenki sanonu ni näissä eläinsuojelupiireissä sitä vasta kahelia jengiä pyörii. Kissat ja muut elukat jee, mutta saatana kun pitää hoitaa asioita myös ihmisten kanssa. Ja sitte on sellasia kreisejä biaatseja, jotka ei tee muuta kun aiheuttaa ongelmia ja lisähommia. Uuniin semmoset mulkvistit, sanon miä.

Kissaklinikkasäätöjen ohessa on ollu miljoona muutaki rautaa liäkeissä. Kissahommia, tiätty. On tulossa kirppariviikonloppua ja muuta. Ja trumpettisoolo tähän kohtaan: on ollu Taalasmaahommiakin onneks, koska persaukisuus on todellisuutta. Onneks saan puurtaa Edenin majatalossa aika reippaasti lähikuukausina, kun omistaja Suzanne reissailee ja lomailee. Palkka! Rahana! OOOOHHHHH!

Lisäks on ollu kipeitä kissoja, onnettomia loppuja. Edenin ihana Roland lähti viime viikolla Vihreemmille Niityille. Tämä tapahtui pikaveneessä matkalla Balille, kun Edenin Suzanne oli häntä viemässä lääkäriin. Kaikkemme yritettiin, mutta Rolandin elimistö petti. Ei tiijetä mikä hänelle tuli, mutta se oli nopee homma, oli mitä hyvänsä. Maanantai-iltana oksens ja oli vähän vaisu, tiistaina kunto meni alamäkeä hirviällä vauhilla, keskiviikkona kuoli. Murheen murtamia ollaan, Roland oli sellanen aina-läsnä-tyyppinen hahmo Edenissä ja kyllä on tuntunu hiljaselta huudilot kun Roland ei enää pyöri jaloissa koko ajan.

Onneks ei ollu vaikee puhua Suzannea ympäri että kyllä nyt ois taas aika adoptoida ja kas, tuollahan meillä onki kissasairaalan pahnoilla pari penskaa jotka on siällä jo ihan liian pitkän tovin ootelleet uutta kotia, mites ois. TADAAAAA: pikkumirrit Dolly Parton ja Kenny Rogers muuttivat tänään aamulla Edeniin. Jei!


Takapiha on näyttäny tältä parisen viikkoa.... huokaus.

Sitte tuo Palatsini remontti. Vaikka alku oli vauhdikas ja näytti siltä että jumalaare, tämä paskahan valmistuu ihan muutamassa viikossa, ni olishan se pitäny arvata, että näin ei tule käymään. Indonesiassahan tässä ollaan, ja vaihdikkuus ei täällä varsinaisesti ole mikään kansan ykköspiirre. Miusta on  muuten täysin käsittämätöntä, suoranainen ihme, että Formula Ygösissä ajaa joku indonesialainen. Koska jos hitaasti liikkuminen (ja tekeminen) olis olumppialaji niin Indonesia putsais pöydän eikä kellään olis mitään saumaa ees TOP 100 -listalle. Kun paikallinen alkuasukas pyöräilee tai ajaa vaikka sähkömopolla, niin sen ohi menee vaikka ryömimällä. Vaikka ryömimällä ILMAN RAAJOJA. Saatana.

Ei ihme, että joka asiaan täällä hoetaan mantrana että "slowly slowly". Jees, ai nou, ei tarvitte erikseen asiaa painottaa! Ja vaikka myä sanotaa siä Mordorissa että hitaasti hyvä tulee, niin täällä hitaasti tekeminen ei suinkaan tarkota että hyvää tulis. Mutta hitaasti tehään, oli lopputulos miten vinossa hyvänsä.

Mutta ehkä täällä olaan edelläkävijöitä, vaikkei kenenkään edelle ehitäkään. Hidastettu elämähän on muatia nykysin. Porukka lappaa jossain kursseilla, että hei kato näin eletää hitaammin. Tähän on nykyihminen ittesä vienny: tarvii opettajan siihen että osaa olla hissunkissun. Käyttäkee neki hitauskurssirahat matkusteluun, tulkaa tänne ja kattokaa miten ollaa ja istuskellaa ja ei paljo märehitä mitään asioita.

Slowly slowly on myös miten Palatsini remontti en edenny. Edes aita pihan ympärillä ei ole vieläkään valmis. No mutta ku piti jossai kohin oottaa että tuli ukko kaatamaan aidan viereiset puut. Sitte piti ootella että joku sais inspiraation kaivaa helvetillisen kokoset kannot pois. Sitte sen jälkeen pitiki vissiin viikon verran levätä, ennenku kukaa jakso tulla muurailemaan aitaa. Olen kuitenki toiveikas, että aidan muuraushommat valmistuu tänään. Viimesiä murikoita siellä muurailivat ku äsken kotona käväsin.

Sitte ei ookkaa enää ku keittiö ja uus terde ja lounge ja kai ne tuon aidan jollain kuorruttaa ettei jää rumaks petoniharkkopaskaks. Se se oiski jos semmoseks jäis. Ihan ku Kouvostoliitossa asuis sitte ku pelkkää harmaata petonia ympärillä. Kääk! Mutta uusi kiinteä aita on kiva. Kyllä senkin yli joku hiippari tulee jos haluaa, mutta on se aita silti kiva olla olemassa. Ja varsinki semmonen mistä ei vaan kävele (tai vaikka ryömi) läpi.

On jotain hyviäki uutisia. Sen lisäks että on rahapalkallisia duuneja Taalasmaana, nimittäin. Löytyi Lauri, miun kissa joka hävis maaliskuussa. Luulin kuolleeks, mutta jumalaare naapurit pongas sen yhestä viidakkokuppilasta, pari kilsaa himasta. Valokuvista tarkisteltiin että kylä se Lauri on, on kaikki väriläiskät ja muut tismalleen eikä melkeen. Siellä juoksin sitte sata kertaa enennku Late sattu olee paikalla. Toin hänet himaan mutta Lauri oli puolen vuoden rilluttelureissulla niin villiintyny, ettei oikeen sopeutunu miun Palatsille enää. Pidin hänet sisällä muutaman päivän, mutta kun päästin sen pihalle, ni 2 päivää se hengas huudiloilla, mutta nyt on tainnu jatkaa matkaa ku ei oo näkyny missään. Mutta hän pärjää kyllä, on tomera poika. Oon iloin että hän on elossa.

Koekappale tuli tsekkattavaks

Uuet kissatuotteet on painossa. Sain viime viikolla koekappaleen uusista paidoista tarkistettavaks kun oli tyystin uuenlainen paitamalli mitä ei oo ennen tehty siä miun käyttämäs painotalossa. Hieno on. MUSTA! Ja semmonen lady-fit, tai kreisi kätleidi-fit. Ja siin on min piirtämä äkäin kissa. Tai ei kai piä sanoo et piirtelin vaan, ei tokikaan. Tein älytöntä fäshiön disainia ihan itte. Ja KristiinaH viimeisteli painokuntoon. Ja sitte taistelin kuukauden painotalon kanssa kun ne pölkkypäät ei vaan uskonu että joka tuotteelle on täysin valmis kuva olemassa, kattokaa vaan kuhunkin asiaan painettavan kuvan nimi siitä miun tilauslistasta. Eikä katota, tuumivat, myä otetaa joku ihan muu kuva, muokkaillaan sitä itte ihan miten huvittaa ja sitte lähetetään siulle 15 kertaa layoutit tarkistettavaks eikä millään tajuta ku siä huuat siäl pää punasena että mitä vittua tyä sekoilette ja kerrot sen 15 kertaa että jumalauta kun joka tavaraan on olemassa kuva ja kuvatiedoston nimi lukee siinä tilauslistassa kunkin tuotteen kohalla. Että älkää miettikö yhtään mitään muuta saatanan pässit ku teette just niiku miä sanon. Viesti meni lopulta perille, siinä kohtaa ku miä jo revin ihokastani ja sirottelin tuhkaa ylleni ja olin että vittu tästä ei tule yhtään mitään. Näin asiat toimii täällä. Jos on jotain mitä et itte pysty tekemään alusta loppuun, ni kaikki pitää tarkistaa ja tarkistaa ja tarkistaa vielä tuhat kertaa. Ja vielä sitteki on riski olemassa että lopputulos on täyttä paskaa. Jännäkakitsu puntissa ootan että roinat on valmiita ja saapuvat Hiekkakikkareelle. Jännä nähä menikö kaikki oikein vai ei.

On kuulkaa viime aikoina käyny mielessä monesti, että jossain muualla sitä pääsis niin paljo helpommalla. Mutta koti on täällä enkä o mihinkään lähössä. IKINÄ.

Ja vaikka välillä hermo menee ihan täysin ja on sellanen viba et kohta lentää hanskat tiskiin ja pyyhe kehään ni asiat aina jotenki järjestyy. Ja onpahan sitte taas tarinoita kerrottavana. Että näin tämäki meni päin vittua mutta siitäki selvittiin.

Onneks meillä mordorilaisilla on se sisu asennettuna jo ihan siä kohtumestoilla.

Oliko tää kiuva jo täällä? Siitä on jo muutama viikko kun tuo naapurin tulivuori taas vähän ärähti. Puffff!

Lauri löytyi ja kävi asumassa kotona hetken

Lauantai-iltasin tulee telkkarista Tyttökullit-maratoonia, 5 jakso putkeen. En oo viime aikoina lauantaisin kauheesti ollu rimpsalla tämän takia.

Oli se miun kuolemaa tekevä puutarhayritelmäkin hianompi ku tämä kaaos. Mutta nollasta alotetaan viidakon pusaus sitte kun tää paska joskus valmistuu.

Kenny Rogers muutti tänää Edeniin.

Kennyn muija Dolly Parton muutti myäs.


maanantai 3. lokakuuta 2016

Huudilot haltuun: sunnuntaikävely

Miä olen niin käpertyny omiin rutiineihini ja reitteihini, etten tiiä yhtää mitä ees 50 metrin päässä miun Palatsilta tapahtuu. Täten kävin eilen ponnistelemassa piänen sunnuntaikävelyn ja kattomassa että mikäs helvetin majatalo se on jostain tuohonki tupsahtanu.

Kuvien kera, olkaa hyvä.

Huudiloitten villieläin

Ai tässäki on joku majatalo! En oo tiänny! Ohan se ihan sentään minuutin kävelyn päässä miun Palatsista.

Ihan söpöt mökit on

Ja tämmönenki paikka on siinä ihan vieressä.

Tämä on SATAN Villas tai jotain vastaavaa. Oikeasti nimi on SANTAN mutta täällä jaeltaviin saaren karttoihin se on merkitty nimellä "Satan Gili". Arvostan!
Ihanan siistiä! 

Hänellä on hirviän äkänen äiti. Meinas mutsikana tulla silmille ku koitin tästä vauvasta ja hänes sisaruslaumasta saaha kuvaa.
Lisää villieläimiä



Hevo oli pesulla

Nää hevot oli syämässä

Ja miun kissat toki oli jonkun matkaa messissä. Siin on Supermama, Hulk ja Anssi Kela.

perjantai 30. syyskuuta 2016

Ennen oli kaikki paremmin

Neiti 47 tässä huomenta. Yks ikäihmisen merkkihän on se, että aina haikailee menneitä aikoja. Sillonhan oli kaikki (muka) paremmin. Tämä alustuksena tälle vuodatukselle.

Feispukissa on muutamia ryhmiä, jotka on vaan meille kekkä täällä Hiekkakikkareella enempivähempi pysyvästi asustellaan tai keillä on täällä joku pisnes tai jotain pysyvämpää otetta rantahiekkaan enivei. Näillä palstoilla kulkee tiedonvälitys, siellä ostetaan/myyään/vaihetaan/vuokrataan, siellä ilmotellaan häpeninkeistä ja kysellään neuvoja. Siellä myöskin valitetaan. Näin se internetissä menee. Joku kysyy että tiätääkö kukaan mistä vois ostaa sitä tai tätä, ja 5 kommentin jälkeen siällä jo ollaan erimiältä ihan kaikesta ja huuetaan kuinka kaikki on paskaa ja ennen oli kaikki paremmin ja sinäki siinä olet yks täysi mulkku, mene kotios. Tämä on internettiä nykypänä. Kyllä oli ennen kaikki paremmin kun kommunikoitiin savumerkein tai edistyneimmät ehkä kirjeitse. Siinä ei niin helposti lähe ärähtämään kun joutu vähän miettimään mitä asiaa oikiasti on.

Ihan jees on tuua epäkohtia tapetille mutta useesti kommentointi valuu siihen, että kauheeta kaikki ja ai ku oli nääki saaret nii hianoja 40 vuotta sitte ku tääl ei ollu ketää eikä mitää. Mut nyt on kaikki pilalla ja perseestä ja miks on nyt kuppila joka myy kepappia ja tua yhes paikas näin - OMG- muovituolin . Koska turisti tuli ja pilas kaiken.


Useimmiten pahimmat narisijat on länkkäreitä, eli "bule" kuten täällä tavataan sanoa. Tuoksahtaa hiukan kun kalpeanaamaset bulet märisee kuinka turistit on pilannu niin Balin ku kohta Gilitki, jos oot itte kans yks bule joka on tänne joskus sillo männävuosituhannella (kun kaikki oli paremmin) ekaa kertaa ihan turistina tullu. Ja kun on tänne jämähtäny, ni tavalla tahi toisella, mitä todennäkösemmin, repii itteki elantonsa nimenomaan siitä kauhiasta turismista. Kauhee napina esmes siitä, että ku rakennetaan liikaa ja koko ajan tulee uutta sitä ja tätä, eikö tätä hommaa saaha kuriin millään. Ja sitte joka toisella valittajalla on ittellään joku saatanan resortti tekeillä tua jossain puskassa. Et kuhan MIÄ saan rakentaa ni okei mut voisko sen kiältää kaikilta muilta pliis.

Ja joku aina muistaa mainita kuinka tua jossain kaukasessa Lombokin kylässä joku on niiiiiiin köyhä, vaikka täällä vaan turistit paskantaa rahaa ympäri saarta, et eikö oo kamalaa. Mitäs helvettiä? Pitäskö porukkaa viiä bussilla sinne köyhien luokse paskomaan rahaa vai mitä pitäs tehä? Turismin myätä täällä työllistetään aivan jumalaton määrä ihmisiä, joista suurin osa tulee tosta Lombokilta ja osa ihan varmasti niistä köyhistä kylistä myös. Tyypit puurtaa täällä ja samalla ne elättää niin ittesä ku vähä Lombokilla asuvia sukulaisiaanki. Ja jos on hyvä ja ahkera ja osaava duunari, niin täkäläisittäin aivan kelvollisia palkkojakin saavat.

Vakio on myäskin se, että miä en kestä enää, lähen menee, jonneki muualle, johonkin mestaan mitä ei oo viä pilattu ja mis ei oo mitää, autioo rantaa vaa, ja missä on OIKEE meininki ja saa vaa olla ja syyä hiakkaa ilman mitää länsimaisii kotkotuksii. Et periaatteessa mitä alkeellisempaa ni sen siistimpää, mutta käytännössä se on viikko tai kaks ni alkaa kyllä tulla ikävä kännykkäverkkoa ja ilmastointia ja Starbucksia ja pitsaa ja ees jonkinlaisia palveluja, luulen.

Se onki miälenkiintonen ajatusmaailma tuo. Että yäk turistit pilannu ton mestan, miä nyt kyllä etin jonku mestan mis ei oo viä oikee ketää. Ja meen sinne sitte muovipussieni ja kännyköitteni kanssa ja viän kaverit kans ja laitetaan sinne disko pystyyn ja ruvetaan myymään pitsaa.

Ois jumaliste pitäny olla sellanen globaali Rajat kiinni! -liike jo muutama tuhat vuotta sitte ni kukaan ei pääsis mihinkään levittelemään omia kotkotuksiaan. Muurit kaiken ympärille ja siellä pysytään sitte.

Kyllä valitan itteki, että vittu kun saari on täynnä turisteja ja pitääkö tuohonki maatilkulle pykää joku hervoton betonikuutio misä on 20 huonetta ja tarviiko olla uima-allas joka saatanan majatalossa ja KUKA TARVII KEBABBIA HIEKKAKIKKAREELLA SAATANA.

Mutta toisaalta kehrään tyytyväisnä, kun on sähkö ja keittiön hanasta tulee juomakelposta vettä ja ilmastointi surraa ja jos haluan hyvää pitsaa, niin saan sitä ihan tuosta Regina Pizzasta.

Menivät perkeleet ja päälystivät miun kotimatkan!

Viimeksi räyhäsin männäviikolla kun oli reitti kotio poikki. Päälystivät tiätä perkele! Mikä ennen oli pehmoinen hiukan polkua isompi pölisevä (sateella mutaliejunen) tienpätkä, on nyt petonilla päälystetty leveä highway. Kyllähän siinä kelpaa fillarilla posottaa. Mutta valitan sitä, että siinä ku sitte vetää fillarilla lipat kun tulee Golfilta kotio piänessä hönössä ni tulee vähän pahempaa jälkeä ku ennen muinoin, kun vaan pusikko pölis kun sinne tupsahti. Nyt on luvassa betoni-ihottumaa, verta ja suolenpätkiä, jumaliste. Auts jo etukäteen. Pelko on myäs persauksessa, että tuo highwayn rakentaminen keskelle ei-mitään povaa kyllä että jotain muutaki tulee tapahtumaan. Joku sinne jonneki kohta pykää jonku helvetillisen resortin, luulen. Kyllä oli kaikki paremmin ennen ku polkuja päälysteltiin!

Kaikkihan se on paskaa, paitsi kusi ja Ghost, mutta maaliman meno on sellanen, että kehitys kehittyy. Harvassa on kolkat, mitkä jumittaa samassa kuosissa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Perseestähän maaliman meno on, se on ihan fakta. Ihmisiä on liikaa ja myä hukutaan omaan paskaamme aivan tuota pikaa. Mutta porskutetaan nyt vielä kun voiaan, ei tämä enää kauaa kestä.

Kaikki on jo piloilla.

Vakavasti puhuen: turismihan on vähän kakspiippunen juttu, niikun mikä hyvänsä asia maalimassa tuppaa olemaan. On hyvä matkustaa, niin maalimankatsomus avartuu ja näkee vähä muunlaistaki elämää ku pelkkää Kouvostoliittoa. Kun näkee vähä muutaki maalimaa ja kohtaa ihmisiä omien huudiloien ulkopuolelta, niin ei ihan helpolla vinksaha natsiks. Ja sitte toisaalta kun lauma ihmisiä haluaa johonki piänelle Hiekkakikkareelle rentona retkottelemaan, niin nopiasti Hiekkakikkareen sietokyky alkaa olla äärirajoilla.

Lukase vaikkapa tämä juttu. Klik klik.





keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Neiti 47

Hyvä luoja täytän huomenna 47. NELKYTSEITTEMÄN! Järkyttää, mutta toisaalta paskaaks siitä inisemään kun asialle ei mitään voi. Reippain mielin kohti krematorion uunia mennään!



Ikävää tässä on se, että pääkoppa kuvittelee yhä että olen nuari ja vetreä. Olo ei tunnu aikuiselta, vieläkään. Aina on se tunne, että muut on jotenki aikuisempia, vaikka ne olis miuta vähän nuorempiakin.



Positiivista tässä lienee se, että hetkenä minä hyvänsä alkaa viienkympin villitys. Jännityksellä ootan mitä tapahtuu. Tuskin kyllä mitään, koska miulla ei ole rahaa esim. moottoripyärään tahi kikoloon. Ja ohan tää miun elämä jo nyt aikamoista villitystä, täällä Hiekkakikkareella. Eipä ois nuarna plikkana arvannu että kun tämmösiin seniileihin ikävuosiin saavun ni asustelen persaukisena Indonesiassa kissalauman kanssa.

Että ei oo ihan päin persettä tää elämä menny, vaikka joskus on sellanen olo ehkä olluki. Kaikki - kaikki paskakin - on omalla tavallaan johtanu tähän päivään, ja tähän mielentilaan, ja tähän Hiekkakikkareeseen.

Huomisen ikääntymispäiväni aion poikkeuksellisesti viettää vetämättä kriisilärvejä ja itkemättä kännissä sitä että oon niin vanha. Oon tyytyväisnä Taalasmaahommissa Edenin majatalossa, ja illan katton telkkaria kissojen kanssa. Muuta ei tarvi. Kun koittaa olla tyytyväinen siihen, mitä siulla on, eikä koko ajan haikaile sitä ja tätä ja tota, ni on jotenki helpompi olla. Uskokaa, kun ikänainen ohjeistaa! Saatana!


Älkää pliis vaivautuko onnittelemaan, tässä iässä oo mitään onniteltavaa. Jos haluutte jotenki reagoida, ni laittakaa pieni roponen joko miun bintsu- ja nuudelirahastoon (miun rahatilanne on tällä hetkellä persettä kylmäävän huono), tahi jos ei ittensä köyhäks säätäneen kääkän sponssaus napostele, ni tuuttaa muutama miltsi kissoille. Klikkaa tästä ni löytyy lahjotusohjeisto.

Alla kuva 400... eiku 40 vuoden takaa. Kouluun lähössä ja vituttaa ilmeisesti aivan vietävästi. Olin äkäin biaatch jo silloin!



tiistai 27. syyskuuta 2016

Kakkua pöytään! Työlupa on uusittu!

Leima joka kertoo että 30.9.2017 saan olla rauhassa
Miun työlupa seuraavaks vuodeks on nyt uusittu. Passin hain takasin eilen ja nyt hallussa on kaikki asianmukaset leimat ja läpäreet.

Työluvan uusiminen oli huomattavasti kivuttomampaa ja varsinkin nopeampaa kuin sen hankkiminen ekaa kertaa. Se ähellyshän oli ihan silkkaa säätämistä ja hermojen kiristelyä. Lue täältä kuin mahtava operaatio työluvan hankkiminen tuossa vuosi sitten olikaan.

Työluvan uusiminen (tämä siis tehään kun siulla on jo olemassa oleva työlupa eli "kitas" ja kun työnantaja pysyy samana) meni seuraavasti:
  • Noin kuukaus sitte vanhan työluvan paprut + passi kiikutettiin lakinaiselle (luaajan kiitos ei ollu sama pölkkypää joka asiaa vosi sitten hoiti)
  • Kun paprut oli tsekattu ja kaikki vatkattu kuntoon (piti mm. hankkia vakuutus ja säätää jotain muitaki juttuja) tuli noin 23 miljoonan rupian lasku. Sisälsi 1200USD maksun valtiolle sekä lakimiespalkkion. Maksoin.
  • Tämän jälkeen piti käyä Lombokilla Imigrasissa valokuvattavana ja antamassa sormenjälet. Ei vissiin puhettakaan, että heillä olis mitään tietopankkia, josta nää asiat vois poimia. Olenhan käynyt antamassa sormenjälet ja pönöttämässä valokuvissa jo tsiljoona kertaa. Mutta iha sama, näin tää menee, ja kun käsketään ni miä menen.
  • Sitte oottelua pari viikkoa että Imigrasin ihmiset laittaa leimaa ja pykää lippuja ja lappuja. 
  • Passin noutaminen takasin.

Työluvan uusimista varten ei tarvitte poistua maasta, vaan kaikki hoituu tuossa Lombokilla. Nyt on pässissä leima että saan olla ens vuoden syyyskuun loppuun saakka maassa. Aaahhhhh.

Sain lakinaiselta myäs pinkan työlupaan liittyviä papereita. Eilen iltasella avasin paperikansion ja pongasin sieltä ittestäni varsin erikoiseks muokatun valokuvan. Meinasin kualla nauruun. Jossain matkanvarrella miusta tuonelan tienviitasta on photoshopattu isopäinen valkokauluspaitanen siveä alien.

Mitvit?


Minähän en omista valkosta kauluspaitaa enkä ole sellasta keneltäkään valokuvissa tönöttämistä varten lainannu mutta niin vaan noissa papereissa pojotan tärkeenä valtava otta loistaen ja valkonen kauluspaita tärkättynä päällä. Mitvit, saattaisin kysyä, mutta iha sama. Miulla on työlupa vuodeks eteenpäin. Sielunrauha sisälty hintaan ja jos ny haluuvat laittaa miulle uutta vaatetta ylle ni aiiiiiivan sama.

Miettikää, että jossain virastossa joku tekee työkseen semmosta, että photoshoppaa ihmisille asiallista vaatetta päälle. Mahtavaa! Gotta lööööv Indonesia!!!