Tekstit

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Kuva
Kuala Lumpurista, hyvää päivää. Olen muutaman päivän pikareissulla, liittyen tietenkin työlupa-asioihin. Luvassa on vielä toinen pyyhällys lähiviikkoina (toivottavasti), jonka jälkeen voi ehkä huokasta. Ehkä. Mahdollisesti. Toivottavasti. Työlupasäädöstä lisää joskus sitten kun koko paska on paketissa.

Lensin torstai-iltana Kuala Lumpuriin, ja olin etukäteen aika helvetin täpinöissä. Kun en yli vuoteen ollu liikkunu Lombokia pidemmälle, niin ilmassa oli suoranaista kutkuttavaa jännittävyyttä. Hekumoin etukäteen niin helvetisti Subwayn pötkylöistä ja oikeista kaupoista ja Ikeasta ja kaupunkihulinasta että hyvä kun munahousuissani pysyin. Mutta kyllä on saarella jumitus tehny tehtävänsä. En viihtyny yhtään, ahistamaan alko saatana saman tien.

Olenko se miä joka on muuttunu, vai oliko Kualassa todellakin enemmän hulinaa ku muutama vuosi sitte? Enemmän kodittomia ihmisiä porttikongeissa? Enemmän rähmää ja paskasuutta ja vapaana kulkevia mielenterveyspotilaita? Kulkiko ennenkin 99% ihmisi…

Raksaprojekti loppusuoralla!

Kuva
Hyvä luoja. Mirrikartanon rakennushommat menee päivässä 32 tällä hetkellä. Meillä on seinät ja katto ja ilmastointilaitteet. Parhaillaan siellä alotellaan kaakelointihommia ja kihnutetaan ulkoseinien maaleja sekä ikkunan- ja ovenkarmien jotain-tökötöintiä. Kuhan on kaakeloinnit tehty niin tarvittee vielä asentaa ovet ja ikkunat, lavuaari ja vesihana, saaha torppaan sähköt ja juokseva vesi. Sitten se miun puupää-ymmärryksen mukaan on valmis. Tsiisus saatana.





Reilu 4 viikkoa sitte miulla ei ollu ku pläntti maata ja niin on tultu tyhjästä jo tähän pisteeseen. Miä oon aika monttu auki.

Ja okei, hermot on menny pari kertaa, mutta hepulikohtaukset on johtunu lähinnä miun väsymyksestä ja stressistä ja kielimuurin aiheuttamasta kommunikoinnin vaikeudesta. Raksaukot on tehny järjettömän hyvää duunia ja jälki on huolellista ja hienoa eli kaikki on menny tsiljoona kertaa paremmin ku mitä etukäteen pelkäsin. Mutta kas, tässä se taas nähtiin: pessimisti ei pety vaan kun valmistautuu aina pahimpaan …

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Kuva
Ihmisraunio tässä päivää. Nimittäin kyllä tuntuu tanakasti siltä etten enää ole ns. viime kevään kanoja. Eltaantunu ryhditön ja väsynyt paska, jota kolottaa joka lävestä, jolla stressikäyrä huitelee taivaissa, jota ahistaa ja joka ei saa nukuttua, kun päässä pyörii Taalasmaahommat ja raksahommat ja nettihommat ja rahahommat ja kissahommat ja vuohihommat ja fillarikin vetelee ihan viimisiään.

Olen ihan vitun reippaana hokenu sitä, kuinka persaukisuus pitää toimeliaana, mutta olen persaukisuudessa velloessani unohtanu että ikää on kohta 50. Ei tämmönen kaljaa kittaava vanha pläski jaksa niinkuin kaljaa kittaava nuor ja notkee pläski joskus muinaisuudessa. Olen haalinu hommia ja tekemistä ja asioita hoiettavaks joka suunnasta ja nyt kun kaikki asiat on yhäaikaa aktiivisena ni miähän alan aivan hajota. Oon Edenissä Taalasmaana, kissakartanon raksahommat, uuen huvilan saaminen valmiiks ja sen varaushärpäkkeet ja nettisivut ja saatanan somet ja kaikki, työlupasäädöt, ja yhtä sun toista muu…

10+1 kysymystä ulkomailla asuvalle suomalaiselle

Kuva
Ulkosuomalaisten bloggaajien keskuudessa on jo kuukausi tolkulla vetäny rallia tämmönen blogihaaste: 10+1 kysymystä ulkomailla asuvalle suomalaiselle. On ollu mielessä vastata näihin jo aikasemmin, mutta homma on jääny ajatuksen tasolle ja kaiken muun tohinan jalkoihin. Nyt Meriannen mielessä - blogin Maiju laittoi haasteen oikeen henk.koht. nin enää ei voi lusmuilla. Lue Maijun vastaukset täältä.

Ja juuri nyt kun parin hermoromahdunpäivän jälkeen miä en jaksa kirjotella riviäkään esim. rakennusprojektista, ni tämmönen kysy-vastaa-pläjäys on just hyvä viemään ajatuksia aivan toisaalle.



1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?



Ilmasto. Ympäri vuoden jotakuinkin 30 astetta lämmintä. Olen viluhiiri niin arvostan lämpöä ja sitä, ettei tarvi pukeutua kun miseliinukko jotta pystyy tuikkaamaan nenää ulos. Yli vuoteen en oo käyttäny kenkiä, se on ihanaa!

Pidän myös rennosta otteesta elämään ja asioihin. Pidän. PIDÄN. Kyllä pidän. Se ei siltä ehkä eilen näyttäny kun palo raksaprojektin…

Raksahommat

Kuva
Mirrikonttorin eli Pussy Palacen rakennushomma etenee vauhilla. Seinät on pystyssä! Melkosta haipakkaa on siis pietty, mutta kohta vauhti hidastunee. Hommat siirtyy enemmän nysväämisen puoelle, kun ei vaan reteesti ladota tiiltä tiilen päälle.

Miulla ei oo menny hermotkaan ihan totaalisesti kun vasta kerran. Siinä kohtaa kun jätkät senku lappaa seinää pystyyn, mutta totaalisesti unohtivat että seiniin tulee lasitiiliä tuomaan valoa sisään, ni miä otin vähän kierroksia. Kyllä heillä toki on raksapiirrustukset, mutta niitä unohetaan seurata, ja jollen ole koko ajan silmämuna tanassa kyttäämässä niin lipsahtelee kaikenlaista. Yks ovikin luiskahti väärään kohtaan tuosta vaan ja kun sitte menin mäkättämään äkäsenä niin olivat vaan et hups, sori sori sori. Koitin sanoa, et katos jos teette niiku piirustuksissa on käsketty, ni ei tarvi tehä ylimäärästä duunia virheitten korjaamiseks, ja miä en tuu tänne äkäsenä rähjäämään, se ois niiku win-win-situeissön, evribadi häpi.

Raksahomman vahtaami…

Hei me rakennetaan!

Kuva
Miä en meinaa pysyä nahoissain! Mirrikonttorin rakentelu on alkamassa! ÄÄÄÄKKKKKKK! Usko tähän oli jossain kohtaa aika koetuksella, kun ei ollu tarpeeks rahaa ja homman alotus vaan veny ja veny. Mutta NYT! Myä rakennetaan!

Miä oon niin liäkeissä ja niin täpinöissä ja niin innoissaa että ilopissan paikka olis kyllä tässä ja nyt.

Tapahtunut tähän mennessä, kuvallinen reportaasi next.














Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet

Kuva
Ja kas, toissapäivänähän pihaani jälleen luikersi kobra-merkkinen kärmes. Voi helvetin helvetti miä vaan sanon. Justiisa olin suihkusta tullu (oli taas mati lampu -päivä, eli ei tarvi kun kättä heilauttaa, ni kuolee hikeen ja tarttee taas käyä suihkussa) ja menossa pihalle tupakille pelkkä saronki päällä kun pongasin kissat laumana tölläämässä JOTAIN pihalla olevien kissahäkkien välissä. Menin sinne sitte dorkana heti rohkeena naama eellä että mitäs nyt, onko siellä taas sammakko. Ei ollu sammakko. Oli kobra, joka oli kaulusliäpeet levällään ja sihis ja hyökki kohti. Voi jumalauta. Eiku takas sisään, vaatetta päälle, ravia naapurin majataloon ja neitimäinen kiljunta. Sieltä sitte tuli pari jätkää ja ottivat tilanteen haltuun. Tarkistivat otuksen, kyllä, kobra on ja helvetin äkänen nimittäin onkin. Toinen jätkä jäi vahtiin ja toinen juoks naapurin hevostalleille hakemaan vielä muutaman rohkeen jätkän tukijoukkoihin.

Viis jätkää ja yks kobra. Yks jätkä seiso talon rappusilla haravan kan…

Madafakin MATI LAMPU!

Kuva
Hiekkakikkareella kärvistellään jälleen jatkuvien sähkökatkojen parissa. Pitkään olikin kyyti tasaista ja jatkuvaa, mutta nyt on taas riemu revenny, aivan täysiä. Alkaapi nimittäin valaistuneella varhaiskeski-ikäsellä läskilläkin pinna kiristymään. Tätä on nyt kestäny usiamman viikon. Välillä sähköt on poikki tuntikausia, välillä ihan vaan muutaman sekunnin. Ne muutamankin sekunnin katkot alkaa lappaamaan hiekkaa vaginaan aikamoisella lapiolla kun niitä tulee noin tusina tunnissa. Rupiaa hiärtämään ja aika helvetisti, vitutuskäyrä posottaa valoa nopiammin ja noususuhdanteisesti.

Sähkökatkojen syy on saaren juoruverkoston mukaan siinä, että sähköverkkoa päivitetään. Toivoa paremmasta saattaa siis olla. Huoltokatkojen lisäks sähköt on ollu poikki myös siksi, että Lombokin ja Hiekkakikkareen välinen kaabeli meni poikki (ounastelen että joku kuopas kaapelin katki vahingossa). Sekä siksi, että joku helvetillinen kaapeli täällä sytty tuleen. Välillä koko saari on pimiänä ja generaattorit hu…

Naapurin vuohet kävi kylässä

Kuva
Hikistä aamupäivää, oi Mordorin kansa. Kuten huomannette, olen hiukan laittanu blogin ulkoasua uusiks. Kyllästyin vanhaan. Ei tää uus luukki ole vielä ihan tismalleen mitä sen haluisin olevan, mutta mennään nyt tällä toistaseks, hiplailen ja virittelen vielä asioita, sitte ku jaksan ja ehin. Tässä on muutaki hommaa, ja pitää keskittyä niihin hommiin mistä saa liksaa. Se on rujo totuus se.

Nyt on tosin paremmin aikaa niin liksallisiin räpellyksiin kuin muihinkin tuherruksiin. Master Chef Australian vimosin sesonki on katottu ja voittaja on selvillä. Se oli 62 jakson savotta ja miä olin jumaliste niin koukussa, että en saanu ees öisin nukuttua kun vaan jännitin että kuka sen lopulta voittaa. Finaalijakson saapumista internettiin kyttäsin pitkin yötä ja kattoin sen sitte aamuyöllä heti kun sain sen imuroitua. Nyt voi taas hengittää ja elämä on takas omissa hyppysissä.



Asiaan. Vuohiasiaan. Taisin jo mainita, että naapurissa asuvat sukellusjätkät adoptoivat pari vuohta. Kyseiset vuohet on s…