torstai 23. elokuuta 2012

Räjähtävä lähtö

Käyttäydy, siä senkin strangeri, kert et oo kotonas.

IIIIIKKKKKKKKK! Oon lähössä Hiekkakikkareelta, tiättekste, menee. Ihan tuos parin tunnin pääst. IIIIKKKKKKK!!!! Tää on vähä ittelleinkii ylläripylläri. Tapahtu äkkinäisiä päätöksiä. Salamannopeaa liikehdintää. Räjähtävä lähtö. Miulla on tässä viimeiset hetket Hiekkakikkareella yllättäen käsillä, sillä ittenikin hämmästytin ostaa lojauttamalla venekyydin Lebongan-saarelle. Se saari makaa tua Balin edustalla, ja meen sinne - kyllä, kyllä, kuinkas muuten - SUKELTAMAAN. Mutta suklailuista tulee taas erilliset löpinät, joskus tos koht, et niist ei täs sen enempää. (Paitsi pakko sanoo et vittu, hait on hienointa ikinä ja sukeltaminen on parasta!)

Tää on just tämmösen lorvailevan elämän parhautta, että voi tost vaa tehä äkkinäisii päätöksii. Tai voi olla tekemättä. Kaikki ovet on auki, koko maailmaan. Vaikkei liikkuis mihinkää, vaikka vaa löhöis ja raapis takapualtaan, ni pelkästään se tunne et kaikki on mahollista... Se on vapauttavaa. Se on ihanaa.



Tää valoshou on joka ilta vähä kuuen jälkee.
Hiekkakikkareella on ollu ihanaa, tietysti. Tää on miun koti. Kuulun tänne. Muualla on aina olo, että oon käymässä, mutta täällä tuntuu siltä, että oon perillä. Ja tää breikki tääl Hiekkakikkareella oli just eikä melkeen mitä miä tarttin tähän kohtaan reissua. Mukavilla huudiloilla löhöömistä, kissalauman kanssa laiskottelua. Vaikka highseason meinas alussa käräyttää käämit ihan totaalisesti, ni asiat kuiteski piänellä ähellyksellä asettu kohilleen ja pääsin kunnolla kasaileen itteeni. Oon ottanu aika helvetin rauhallisesti, menny aikasin nukkumaan, heränny yhtä aikaa auringon kanssa. Oon jopa hämmentävän vähän istunu baarissa kattomassa pändiä, koska koko S2B ei oo täällä, jätkät on käymäs kotoon Sulawesilla, ja paaris on soittanu sekalaiskokoonpano joka ei oo niin ihku ku aito ja oikee S2B. Kaljaakaan en oo lipittäny joka helvatun ehtoo, mutta muutamat kunnon vanhanajan perskännit oon riipassu, ja ne on tullu tarpeeseen. Ei ois silti eilen tarttenu ihan niin montaa kaljaa juua, tää liikkuminen rapulassa on aina yhtä saatanaa. Mutta hauskaa oli ja lähtökippixet kuuluu asiaan. Nyt vaa pikkusen hermostuttaa et mitä oon pakannu mukaan, ja mitä oon jättäny Kakkosen Koralpiitsille säilöön. Kännipakkaus tuo toki suloista jännitystä elämään, et seikkailumiälellä vaihan maisemaa. On tää hurjaa tää varhaiskeski-ikäsen ahavoituneen pullukan elämä!


Ei voi vituttaa ku elämä on tätä
Miun ajatukset on täs jo jonkun aikaa meinannu koko ajan vaeltaa vituttaviin asioihin, en tiiä miks, epäilen et pääkoppa on saanu overdosen hyvää miältä ja yrittää ny väkisin palauttaa tilannetta normaaliks. Et nyt loppuu toi jatkuva hymyily, puukko käteen ja ranteet auki, saatana. Sori, hyvä yritys, mutta ei tääl tämmösis olosuhteis saa siitä kunnon vanhanajan vitutuksesta kuitenkaa otetta. Ohimeneviä apeus-kohtauksia tulee jos ote herpaantuu ja antaa ajatusten vaeltaa (Mordoriin), mut ne menee nopeesti ohi ku ravistaa ittensä takas tolkkuihinsa, kattoo eessä avautuvaa maisemaa, hautaa varpaat syvemmälle rantahiekkaan ja herää tähän todellisuuteen, jossa ei oo mitään mistä valittaa. On keskityttävä tähän hetkeen koska ei oo mitään tätä hetkee tärkeempää. Keskityn kissoihin. Sukeltamiseen. Miun tässä ja nyt olevaan elämään, joka on MIUN, eikä kenenkään muun.

Mutta vaikka voisin tääl mukavis, helpois, ihanis, kissasis Hiekkakikkare-olosuhteis retkottaa vaikka loppuikäni, tuli yhtäkkinen fiilis, et vittu, miähän muuten lähen Lembonganille sukeltaa ihan niiku nyt. Ajatus iski kunnolla toissailtana, nukuin yön yli, ja eilen ostin venekyydin. Miulla oli tarkotus mennä sinne vasta syyskuun lopulla, ku palaan taas Indonesiaan, mutta päätinki mennä sinne jo nyt. Ens viikolla enivei oli matkan jatkaminen eessä, koska viisumi umpeutuu ja Indonesiasta on miun poistuminen. Ja sitäpaitti on tärät tuttujen kanssa Kuala Lumpurissa ens keskiviikkona ja se on ihan mahtavaa se. Ja sit pitää mennä takasin Kapasen saarelle kattomaan oisko siä viä tiskaajan pesti keittiössä tarjolla ja vieläkö komee Hans on komee, ja mitä homokissoille kuuluu. Ja Kapasen jälkee tarttee käyä kattomassa mimmonen on kaupunki jonka nimi on suomeks kissa, eli Kuching. Näien katsausten jälkee, syyskuun lopulla, onkii sit taas aika palata takas kotii, tänne Hiekkakikkareelle, meuhkaamaan kissojen kans, bailaamaan synttärit ja ehketi, kenpä ties, suorittamaan jotain jännää. Saapa nähä mitä kaikkee täs viäl elämä eteen vippaa. Hmm.



Ei miul muuta. Nyt seuraava saari, kiitos!

Yäk ihmisii
Ihku risumajabaari tua yhes paikas
Kakkosen baarin pojat
Ilman kuvaa ette uskois, mutta ny teijjän on pakko: kävin tua saaren sykkivän ytimen regeipaari Sama-Samas yks ilta krebaas villisti
Meijusuvas on miun idoli näis laiskotteluhommis
Mut kyl Poika Nimeltä Ritvaki osaa olla
Maisema joka on todellinen
Ilta hämärtyy, laskuvesi, oma ranta
Kerranki tulivuorimonsteri Rinjani vähä siintää siäl.
Taidekuva jossa on vene
Taidekuva jossa on puu

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

"...tiiä vaikka oisin mitä jännää tääl puuhannu, ties vaik ois sujahtanu kiipijäkala takapualeen tai ois ollu jotaa muuta ihan siis timanttisen ömeisingii..."

2=1 ja ihana sukeltelijapojun perse riittää kertomaan kaiken muille...

Hyviä dyykkejä valitsemallasi reitillä.

Dr. Otam

Tsekkaa myös nämä