Soittakee Paranoid!

Siitä tuli eilen päivälleen 4 vuotta kun heräsin täällä Hiekkakikkareella päättäväisellä fiiliksellä ja sanoin ääneen asian, mikä oli takaraivossa pitkään naputtanu: miä jään tänne. Kävi mitä kävi niin en lähekkää takasin Mordoriin ja töihin ja kerrostaloon kaupunkiin asumaan. Ja kappas, 4 vuotta myöhemmin olen yhä täällä, enkä oo hetkeekään tuota päätöstä katunu. Helppoa ei ole aina ollu, mutta ei oo miälessä ees hetken vertaa käyny, että paskaa haukkasin ja ois vaan pitäny sillo palata kiltisti takas Mordoriin ja olla kunnon veronmaksaja eikä mikään tropiikissa hilluva haahuilija. Pikemminkin toistuvasti taputtelen itteeni selkään, että hyvä miä. Pokaali pitäs miulle antaa ihan siitä hyvästä, että kerrankin kykenin olemaan kuuntelematta järjen ääntä ja menin täysin tunteella.

Joskus sitä kontrollifriikkikin osaa irrotella, jopa ihan selvinpäin! Soittakee Paranoid ja Porilaisten Marssi, olen fanfaarit ansainnu.

Tuolloin neljä vuotta sitte oli kyllä vähän jännäkakitsua kalsongissa, että mitenköhän nää asiat tästä järjestyy. Löytyykö pysyvää kotia ja varsinkin jotta löytyykö töitä ja mitä miä täällä oikeen meinaan elämälläni tehrä, kun ikuinen lomailu ja rannalla retkotus ei elantoa tuota. Ja kas, asioilla on tapana järjestyä, ja niin ovatkin järjestyneet. Löytyi Palatsi kodiks ja löytyi töitä ja löytyi elämälle tarkotus eli kissaprojekti.

Ähellystä, tomeruutta ja helvetisti onnea on kaikki vaatinu mutta miun asiat on tätä nykyä aika hyvällä mallilla. Toki Palatsini remontti on yhä kesken, uuen kissapömpelin rakennushommat ei oo vieläkään ees alkanu, rahat on todella, TODELLA vähissä. Mutta tunnelin päässä pilkottaapi jo varovaista valoa. Kissapömpelin rakennushommat alkaa toivottavasti pian, nyt kun ramadan ja siähen liittyvät pyhät ja vapaat ja seremoniat on vietetty ja porukka palailee töihin ja arkeen. Palatsini keskeneräsen rempan kanssa pystyn elämään, koska tärkein eli keittiö on edes sisäpuolelta täysin valmis. Ja olen luikerrellu uusiin töihin, entisten lisäks, ja uuet duunit ehkä lähitulevaisuuessa ees hiukkasen helpottaa jatkuvaa persaukisuutta.

Mutta kertoilen sitte tarkemmin uusista hommista jahka ne pääseepi kunnolla käyntiin. Ensteks pitää vielä vähän rakentaa, ja senhän jo kaikki tietää miten rakennushommat tuppaa sujumaan. Mutta olen toiveikas! Ja sillä välin kun uuen työpaikan valmistumista oottelen niin on aikaa tehä muita hommia. Vähän nettisivuja pykäilen ja Taalasmaahommia Edenissä ja Master Chef Australian uusin siisöni on menossa.

Ei tässä meinaa ees kaljalle keretä kun on mukamas niin kiirettä. Varsinkin tuon Master Chefin kanssa.





Tuo pytinki kun valmistuu nin pääsen vähä töihin

Raksapojat oli intoa täynnä kun kävin ottamassa vähän kuvia




Kommentit

Matkatar sanoi…
Kiva, luulen että olet meidän kaikkien Suomesta-pois-haikailevien idoli! JOtenkin lohdullista tuo kun kerroit että asioilla on tapana järjestyä. Ja niin onkin. Meillä miehen kanssa on jo se asunto lämpimämmässä (eli eka askel jo otettu), mutta työn takia väliin joutuu tulemaan vielä Suomeen. Haave olisi löytää oikeita töitä -ja se elämän tarkoitus sieltä toisesta kotimaasta. :D
Ana sanoi…
On upeaa, kun löytyy oikea tarkoitus elämälle! Ja jos multa kysytään, niin kissat... eläimet... justiinsa se on hyvä tarkoitus! <3 Paljon onnea ja poitsuille tarmoa rakemmusprojektiin!

Tsekkaa myös nämä

Järjestysnatsi

Työlupasirkus vm. 2017

Oodi uudelle Kissakonttorille

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio